Asiakastapaus Maija: Identiteetti hukassa

Tunneterapiakoulutuksiin ja myös terapioihin tulee yhä enemmän ihmisiä, jotka etsivät itseään, identitteettiään. Se on nykyisin usein joko koulutukseen tai terapiaan tulon syy. Terve tunnetasapaino ja identiteetti ovat terveyden ja hyvinvoinnin perusta. Ne ennaltaehkäisevät sairauksia paremmin kuin mikään muu. Ne omaava ihminen valitsee terveellistä ravintoa ja liikkuu riittävästi, koska hänellä on siihen motiivi, energiaa ja syy. Hän liittyy muihin ihmisiin oikealla tavoin, itsenäisenä, ilman läheisriippuvuutta ja tarvetta hallita. Hän uskaltaa sitoutua, rakastua, ottaa rohkeasti elämisen riskin - tässä ja nyt.

Seuraavassa haluan jakaa yhden tunnetaideterapiaprosessin tarinan. Henkilön nimi on vaihdettu.

Epätodellinen prinsessa

Maija kokee olevansa ei-kukaan tai oikeastaan aina se mitä kukakin haluaa hänen olevan: hänellä on vaihtuva identiteetti. Hän ei tiedä kuka on ja mitä haluaa. Ulospäin hän on vahva: miehet pelkäävät häntä. Hän käyttää miehiä halutessaan jopa hyväkseen, mutta ei pysty sitoutumaan tunnemielessä.

Tästä lähtökohdasta Maija tulee tunnetaideterapiaan ja haluaa tietää kuka on, löytää itsensä, identiteettinsä.

Pelko

Maijan ensimmäinen maalaus oli Pelko, uskallanko lähteä tunnematkalle itseeni, kohdata omat traumani? Hän käy keskustelun läheisensä kanssa:

Hän: ”Siinä on puita.”
Maija: ”Niin on, se on vähän niin kuin polun alku, vähän pelottavaan metsään, jonne täytyy kuitenkin mennä, kun se on niin kaunis ja kiehtova.”

Hän: ”Mitä siellä toisessa päässä on?”
Maija: ” Toivottavasti hyviä asioita. Varmasti hyviä asioita.”

Hän: ”Sun täytyy maalata se. Ja vielä se, joka on polulla.”

Epätodellinen prinsessa

Maija maalaa seuraavaksi kuvan, jonka nimeksi tulee "Epätodellinen prinsessa". Hän on yksinäinen ja sitoutumiskammoinen, mutta kaipaa läheisyyttä, kosketusta, kykenemättä kuitenkaan siihen muuta kuin tilapäisesti, seksuaalisessa mielessä. 

Voisi sanoa, että hän on sairastunut vahvuuteen omien lapsuutensa ja tunneperimänsä traumojen takia, ollen niiden vanki, niiden vietävissä. 

Herää kysymys: uskaltaako hän luopua vahvuudesta ja kohdata yksinäisyytensä, lapsuutensa ja perimänsä pelot?

Mikä on Maijan identiteetti, suhde äitiin ja isään, isovanhempiinsa? Löytyykä niistä selitys?
                                                                                                                                                                 

Haaveäiti

Möhkäle isä

Leijonaisä

Äidin toinen puoli

  

  

  Maijan suhde äitiin ja isään on hyvin kahtiajakautunut:

  Vasemmalla äidin kaksi eri hahmoa, vahva hopeinen haaveäiti ja äidin toinen, käyttäytymisen irvokas puoli, jota hän tyttönä ei voi olla huomaamatta.Vasemmalla leijonaisä, haavekuvana, ja sen vieressä todellinen, pois katsova, möhkäle isä. Näistä Maija yrittää rakentaa identiteettinsä.

 

Elämänkaarikuva, Maija 7-8v

Tämä elämänkaarikuva on Maijan tunnperosessissa keskeinen. Hänen vanhempansa eroavat, kun hän on 7-8 vuotias. Samalla koulu alkaa ja hänen veljensä sairastuu, hänestä tulee erityislapsen sisar. Hän tuntee olevansa täysin hylätty, syrjäytetty ja vailla turvaa. Tämän trauman kohtaamisesta alkaa eheytyminen. Vain kivun ja tuskan kohtaaminen mahdollistaa paranemisen.

Maija menee syvemmälle itseensä, tunneperimäänsä ja uskaltaa maalata tunneperimänsä nais- ja mieskuvat.

Perimän mies: shemeikka

Kevytkenkäinen nainen perimässä

Huikentelevainan, kevytkenkäinen nainen ja shemeikka, väkivalainen juoppo, renttu mies.

He löytyvät 2-3 sukupolven takaa perimästä. Näidenkö mallien vanki hän on ollut? Nöyrtyminen tunnustaa olevansa 

vain tunneperimän ketjun yksi lenkki, on Maijalle kova paikka, kunnes hän hyväksyy, että tämä on identiteettiprosessin yksi vaihe.

Prinsessa on laskeutunut keskuuteemme

Tunneperimän nais- ja mieskuvien kautta Maija malaa spontaanisti itsensä jälleen prinsessaksi, jota hävettää, hän ei halua näyttää tätä työtä. Tunnetaideterapia on kuitenkin edennyt merkittävästi: Prinsessa on tässä laskeutunut muiden ihmisten joukkoon, vaikka pelko ja häpeä on vielä kova.

Pieni tyttö haluaa syliin

Tunneperosessi johtaa vilpittömän etsijän vääjäämättä nöyrtymään (tunteiden dynamiika -mallin toinen raja). Maija tekee savesta pienen syliin pyrkivän tytön, joka kaipaa läheisyyttä, hellyyttä ja rakkautta. Maija silittelee ja paijaa tyttöä, kunnes se vahingossa putoaa lattialle ja särkyy. 

Voi sitä itkua, kunnes hän huomaa: Se olikin vain särkynyt saviruukku ja nöyrtyminen on vain itsensä löytämisen ja täydellisen hyväksymisen yksi askel polulla, johon hän oli rohkeasti päättänyt lähteä.

Pelko tulla näkyväksi

Minä saan olla

Pelko tulla näkyväksi, omaksi itsekseen on suuri, pieni tyttö tuskin näkyy ja huutaa peloissaan (vasemmalla). 

Oikealla Maija vihdoin yli kahden vuoden tunneprosessin jälkeen uskaltaa olla itsensä: 

SAAN OLLA,  

SAAN PYYTÄÄ, 

SAAN PALJASTAA HAAVOITTUVUUTENI,

 SAAN OLLA KESKENERÄINEN

Alaston totuus

Maijan viimeisin työ tässä tunnetaideterapiaprosessissa on riemastuttava vapauden ja ilon kiljahdus: Alaston totuus minusta. Tässä olen enkä muuta voi. 
Tämän kuvan maalattuaan hän uskaltaa rakastua, sitoutua, mitä kukaan hänet tunteva ei olisi voinut uskoa todeksi: Prinsessa löytää prinssinsä! 

Onko tämä rakkaus ikuista, jää kysymysmerkiksi, mutta tämä prosessi, nyt-hetkessä, kuva, tuska, väri, kyynel ja ilo kerrallaan on ikuista. Se on Maija juuri nyt, aitona ja todellisena - tänä tuntemisen ja elämisen hetkenä.

Antti Pietiäinen

TTT-metodin kehittäjä 

ja opettaja

PS. Tunnemaalausiltoja ja TTT-kursseja Kaironissa, Helsingissä ja Turussa, ks. Kaironin kurssikalenteri, jonne linkki tässä: http://www.kairon.fi/terapiamuodot/kurssikalenteri

Tänä keväänäkin ehdit vielä mukaan!